KKO:1985-II-54
- Asiasanat
- Tieliikenne, Ajoneuvon kuljettaja
- Tapausvuosi
- 1985
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R83/441
- Taltio
- 4086/84
- Esittelypäivä
Ään.
A oli alkoholia nautittuaan luovuttanut henkilöauton 10-vuotiaan poikansa kuljetettavaksi. Pojan oli näytetty osaavan ajaa autoa. Auto, jossa A seurasi mukana, oli joutunut liikenneonnettomuuteen. Kun A ei ollut suorittanut välittömiä ohjauksellisia toimenpiteitä, häntä ei pidetty auton kuljettajana. A tuomittiin rangaistukseen auton luovuttamisesta ajokortittoman henkilön kuljetettavaksi, mutta häntä vastaan rattijuopumuksesta ja varomattomuudesta liikenteessä ajettu syyte hylättiin.
III-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Parkanon kihlakunnanoikeuden päätös 18.3.1982
Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyn, että nuohooja Antero K oli
1) 31.12.1981 Kurussa ja Parkanossa nautittuaan itse alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ajon aikana ainakin 0,5 promillea, käyttänyt henkilöauton kuljettajana 10-vuotiasta poikaansa Jari K:ta, jolta ottaen huomioon pojan ikä ja ajokokemus oli yleisen elämänkokemuksen perusteella katsottava puuttuneen riittävä kokemus ja taito moottoriajoneuvon kuljettamiseen yleisellä tiellä,
2) 25.2.1982 nautittuaan itse alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ollut ajon aikana ainakin 0,5 promillea, käyttänyt henkilöauton kuljettajan edellä mainittua 10-vuotiasta poikaansa, jolta ottaen huomioon pojan ikä ja ajokokemus oli ylisen elämänkokemuksen perusteella katsottava puuttuneen riittävä kokemus ja taito moottoriajoneuvon kuljettamiseen yleisellä tiellä. Jari K oli tuolloin autoa kuljettaessaan laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden vahingon välttämiseksi edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta niin, että hänen kuljettamansa auto oli joutunut liikenneonnettomuuteen.
Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi vuoden 1957 tieliikennelain 6 §:n 1 momentin, rikoslain 23 luvun 1 §:n sekä 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut Antero K:n 1 kohdan osalta rattijuopumuksesta ja 2 kohdan osalta yksin tehdyistä rattijuopumuksesta ja varomattomuudesta liikenteessä sakkorangaistuksiin, minkä lisäksi Antero K vuoden 1957 tieliikennelain 10 §:n 1 momentin nojalla määrättiin ajokieltoon.
Turun hovioikeuden päätös 21.4.1983
Hovioikeus, jossa virallinen syyttäjä ja Antero K hakivat muutosta, katsoi kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kohdan osalta selvitetyksi, että Jari K, jonka oli näytetty osaavan ajaa autoa, oli itsenäisesti kuljettanut puheena olevaa autoa. Antero K:n oli näytetty mainituissa tilaisuuksissa luovuttaneen autonsa sellaisen henkilön kuljetettavaksi, jolla ei ollut ajolupaa. Näyttämättä oli jäänyt, että Antero K olisi itse suorittanut välittömiä ohjauksellisia toimenpiteitä sekä että Antero K siten olisi syyllistynyt hänen viakseen väitettyyn rattijuopumukseen tai 2 kohdassa myös varomattomuuteen liikenteessä.
Sen vuoksi hovioikeus muutti kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että Antero K vuoden 1981 tieliikennelain 103 §:n nojalla, jota oli tekoaikana voimassa ollutta vuoden 1957 tieliikennelain 9 §:ää lievempänä lainkohtana sovellettava, tuomittiin kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kohdan osalta liikennerikkomuksesta sakkorangaistuksiin. Antero K:ta vastaan ajettu syyte rattijuopumuksesta sekä myös varomattomuudesta liikenteessä hylättiin. Lausunto ajokieltoon tuomitsemisesta kumottiin.
VAATIMUKSET, VALITUSLUVAN MYÖNTÄMINEN JA VÄLITOIMI
Virallinen syyttäjä pyysi valituslupaa ja vaati valituksessaan Antero K:n tuomitsemista rangaistukseen rattijuopumuksesta sekä varomattomuudesta liikenteessä. Lupa myönnettiin 15.9.1984. Antero K antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Takala: Jutussa on näytetty, että tapahtuma-aikana 10-vuotias Jari K tosin on yksityisellä piha-alueella ilman ajoa valvoneen täysi-ikäisen henkilön välittömiä ohjauksellisia toimenpiteitä osannut ajaa henkilöautoa. Tämä ei kuitenkaan todista, että Jari K olisi osannut asianmukaisesti kuljettaa autoa liikenteessä. Sen vuoksi ja kun yleisen elämänkokemuksen mukaan 10-vuotiaalta pojalta puuttuu sellainen taito, katson, että Antero K luovuttaessaan auton mainitun poikansa kuljetettavaksi on kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kohdissa syyllistynyt varomattomuuteen liikenteessä.
Muutan hovioikeuden päätöstä siten, että tuomitsen Antero K:n kihlakunnanoikeuden päätöksen 1 ja 2 kohdan osalta varomattomuudesta liikenteessä sakkorangaistuksiin.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Mörä, af Hällström ja Lindholm